Oh blog, you're the only one who cares.

Kotio tulin koulusta. Masensi kovasti tuossa tiistai-keskiviikkoyönä mutta se helpotti sit kun pääsi töitä tekemään. Ja hevosen selkään tosiaan; korsetin sovitusmuutokset oli ensin vastassa. Tänään pääsin tekemään toista tunikaa, mikä oli tosi itsenäistä, eikä tarvinnut kysyä kuin tukikankaan laatua varmistin. Eli haastavan korsettiasian jälkeen ihana osata jotain Ihan Ite! Askartelin myös kangasnäytteistä värikarttoja ja tuli ihan sellainen puuhastelufiilis siitä. Jotta vois kotonakin askarrella jotain, pistää vaikka rättejä palasiksi. Jipii.

Tampere-Tiksi -junassa mun viereisellä paikalla istui joku nainen, jolla oli myös punainen takki. Se oli sellainen vanhempi ja sillä oli vähän flirtti puhetyyli. Tykkäsin. Ei me paljoa puhuttu, mutta tulin hyvälle tuulelle. Ja bussista tullesta joku toinen vanhempi nainen varoitteli liukkaasta rinteestä. Sekin oli mukavaa. Luin City-lehteä ja Mambo Kingsejä junassa. Joutuisasti meni matka. Tampereen asemalla näin pikaiseen Miiaa ja kotona pääsin lukemaan lapsuusystävän häävalmisteluista. Kivempi juttu. Sokeri ja kelit ja ehkä joku muu väsyttää, mutta naamat on nyt myös piristäneet. Samoin kuin hyvät blogimerkinnät. En muistanutkaan mitä kaikkea seurasin ja sit tuli kivana yllärinä inspiroivat postaukset.

Helvetissä on nyt varmaan vilu, koska meidän asuntolassa on kuuma! Saa nähdä kauan kestää. Siis olin ihan että what. Pari viikkoa sitten siellä oli ihan normi siperiameininki ja nyt sai heittää yöpaidan ja potkia peitonkin pois. Käsittämätöntä.

Meillä oli joku japanilainen vaihto-oppilas. Hauskoja kledjuja teki.

Kirjoitinkin junassa jotain. Hepan selkään...