Hmm.. suklaata.

Kello on lähes puoli kymmenen enkä katso Big Brother -finaalia.

Kaupasta tullessa näin sellaisen rakennustyömaa... parakin??? No semmonen laatikko. Siinä oli osoitelappu Kettutie, vaikka se ei ollut Kettutiellä. Jos nyt mitään Kettutietä on edes olemassa.

Aamusella kouluun, baah.

Suunnittelin perjantaina uutta lehteä junassa. "Kierrättävä Suomalainen", kierrätystarinoita Suomesta. Esimerkiksi perhe Lapa-Aurinko Jyväskylästä on tottunut biojäteastian käyttäjä ja nyt ollaan koko perheen voimin askarreltu peltitölkistä kynäpurkki. Kuvassa lavastettu tilanne jossa isukki laittaa kynää kolmosluokkalaisen Tiina-Miinan pitelemään purkkiin. Sivummalla äiti-Piia nauraa, kierrättämisen riemu kasvoillaan ja taustalla vasta kolmivuotias Mikko-poika haistelee liimaa. Sellasta harmitonta askarteluliimaa. Ihan vaan. Joka numerossa olis juttu jostain nuorison suosimasta jutusta, ihan flaivöriks, kunnes koko lehti pikkuhiljaa profiloituis nuortenlehdeks. Joka lehdessä olis juttu vanhuksesta. Martta-Anneli Sysmän vanhainkodista keksi kierrättää vanhoista sukkahousuista ritsan, jolla pommittaa kuivatuilla herneillä Pekkaa, joka ottaa aina ylimääräisen piparin pikkujouluissa. Joka vuosi jo kolmen vuoden ajan. Nimimerkki Sano Mummo Vaan kertoo, että verhoista saa kivan pöytäliinan ja pöytäliinasta kapan. Hittimatskua. Itse lukisin.

Suomen kansa sähköistyy ajattelemaan. Että miksi mä luen tätä. Ja miten luovaa ja kivaa kierrättäminen onkaan! Ah.