perjantai 6. marraskuuta 2009

Kävin Hesessä ja nauroin ääneen.

Kun poistuin Hesestä, näin maassa pysäköintiruudun invamerkin,
joka oli saanut lumipeitettä ja kohonnut kauniisti. Oih.
Astuin sen PÄÄN päälle. Is there no end to the suffering.
Tuosta kuvakulmasta se vielä näyttää luisuvan
ÄÄRETTÖMÄÄN AVARUUTEEN.




Miksi.

Yksityiskohta:

Ilimat oli komiat, kuviakin sain:






Ja tälle nauroin ääneen. Huonoa sarjisseksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti