Jännä.

Jännä on juu, miten kipeenä oleminen muuttaa minä-muut -käsitystä. Nyt kun katsoo terveiden ihmisten blogeja ja Facebook-päivityksiä, kuinka ne: kiskoo valtavia määriä ruokaa alas, jumppaa kuin viimeistä päivää, bailaa, näkee kavereita, matkustelee, opiskelee, vaihtaa tyyliä... tulee sellainen "Niin, lentäkää vapaana lintuseni" -olo. Ite saa just ja just valmiskeittoa alas, vaikka heikottaa, ei jumppaa/bailaa/näe kavereita/matkustele/opiskele, vaan jumittaa ja tuijottaa tukka paskasena. Googlaa oman tilansa kuolemanvakavuutta. Ihan kuin olis eri rotua.

Kävin sentään saunassa. Ja nyt koitan saada sitä soppaa alas mitä uhosin.

Ei sillä, että tarvitsisi olla tuottava. Varmaan ikinä. Nyt on vaan niin ulkopuolinen olo.