Nukahdin ja kuulin parhaan biisin.

Vitsi näin sellasta unta, että olin yöllä pankkiautomaatilla. Lähdin kävelemään siitä Helsingin katuja ja yhden nurkan takana oli André Wickströmin blogi. Mut ei toi missä mä oon käynyt vaan joku "salainen", jossa ei käynyt kukaan. Se oli tehnyt sinne biisin, jossa se laulo jotain, että se oli jonkun tyttöystävänsä ja sen lenkkarityyppisten kavereiden kanssa... jotain... ja sit se oli sen tyttöystävänsä isän kanssa rannalla kävelyllä ja sen media-alalla(mainittiin laulussa) olevan Tyttöystävän Isä vähän rentoutui ja kertoi, että sillä oli kerran ollut joku nainen. Sit André oli sillain ystävällisen ironisesti siinä, että "Ei kai sentään" - siis lauloi, ne oli sitä lyriikkaa - ja se biisi feidas mahtipontiseen soittoon ja sanoihin "Eii - kaii - elämä sentään - ei ei...", joita toisteltiin, kunnes mä heräsin.

Suunnittelin olevani sen ensimmäinen lukija (ilmeisesti se blogi oli sit Bloggerissa), säälistä.

Hieno biisi, uni-André lauloi hyvin, olin ihan "vittu jätkähän vetää TODELLA hyvin". Nyt kun mä ajattelen, kuulosti vähän Jari Sillanpäältä. Ja tais olla vähän Arto Muna ja Millenium -vaikutteista. Tamburiini soi aika voimakkaasti.